Lehti Kirjoitus (Finnish) Jessika Kuehn-Velten, suomentanut/translation from German - Kirsti Eskelinen Suvin korumaailma Jokainen tuntee Suomen suuret korusuunnittelunimet ja -merkit ajanmukaisen kulta- ja hopeaseppätaiteen ”laatusinettinä”: etunenässä Lapponian maankuulun Björn Weckströmin ja muiden suunnittelijoiden työt; mutta myös perinnetuotantomerkki Kalevala Korun tai Kaunis Korun. Toki – kuten muillakin design -aloilla – tämä on vain osa suomalaista todellisuutta. Mitä kaikkea jännittävää voikaan löytää Helsingissä ja muilla paikkakunnilla pikkukatujen ja sisäpihojen pienistä työpajoista ja myymälöistä! Suomalaisuus – muodon selkeys, yhteys luontoon – elää myös täällä, mutta ei niinkään massatuotantona vaan pieninä yksilöllisinä ajatuksina käsityössä ja sen kautta. Eräs tällainen nuori jalometallitaiteilija on Suvi Eskelinen, joka on syntynyt 1971 Kaavilla Pohjois-Savossa. Kiinnostus luovaan ja mielikuvitukselliseen on jo kauan ollut hänellä ”istutettuna kukkaan” – silloin kun hän vielä halusi opiskella arkeologiaa, hän tutki muutakin muotoilua ja mahdollisia juuria omalle luomistyölle, mutta sitten tulivat etualalle omat ajatukset pakottaen hellittämättä toimimaan mielikuvituksen mukaan. Hänen tiensä johti äkillisesti pehmeistä materiaaleista, tekstiilisuunnittelusta, koviin ja kylmiin, vain kuumuudessa muokattaviin materiaaleihin: vaatimus, joka ei muodostu ilman muuta itsestään ja sallii tahtojan hyväksyä ainoastaan vuorovaikutteisen (interaktiivisen) ja yhtenäisen muodon, on tänään Suvin arkipäivää.Suvi on käynyt pitkän koulutustien – Suomessa on kolme mahdollista tapaa tulla kultasepäksi tai korusuunnittelijaksi: oppisopimus, 2,5 vuoden opinnot sekä 5-vuotiset opinnot. Kotiseutunsa lähellä Kuopiossa hän painoi Käsi- ja taideteollisuusakatemian penkillä viisi vuotta. Hän on nykyään AMK -artenomi. Lisäksi hän kouluttautui kultasepäntyöhön 8 kuukauden oppisopimuskoulutuksessa – ja yhdistää nyt ainutkertaisella tavalla mielikuvituksen ja kaupankäynnin, ajatukset ja käytännön. Etupäässä kultaa ja hopeaa löytyy Suvin kultasepänpöydältä, jossa on tyypillinen nahkavälly paikallaan (arvokkaiden jäännöspalojen talteenottamista varten…) Kiviä hän käyttää niukasti, kerran peridootti tai sininen topaasi, kerran briljantti, siveästi asetettuna eikä ”karnevaalikulkueena”. Muoto on hänen luomustensa ydin, usein luonnosta lainattuna ja kuitenkin uudelleen ymmärrettynä ja tiivistettynä muotona. Tuossa on sydän – tuhansien koruntekijöiden hyödyntämä, symbolina tunnettu, kivestä leikattuna, metallista sahattuna tai valettuna, läpileikattuna ja kahtena puolikkaana, nuolella tai ilman – ja Suvilla taiteellisesti hopealangasta kierrettynä, filigraanityylisenä, läpinäkyvänä. Mitä kaikkea minulle tuli mieleen silloin, kun pidin sitä kädessäni: vanhojen ja uusien rakkauskertomusten juonet. Sisäisten tunteiden läpinäkyvyys ja läpinäkymättömyys. Näiden tunteiden herkkyys, mutta myös elinten hento suonikkuus ja samanaikaisesti elämää antava voima. Käsin kiertäminen saa aikaan, että – kuten oikeassakin elämässä – yksikään sydän ei ole samanlainen kuin toinen. Puolikkaat eivät ole tarkalleen samankokoiset, läpileikkauksen muoto on epäsäännöllinen, koko vaihtelee. Luulenpa käyttäneeni neljännestunnin ennen kuin löysin ”oman” sydämeni… Ja pisara. Kaikkialla on toki kaunista. Mutta kuka on koskaan vanginnut veden muodon, joka aukeaa kun vesipisara putoaa veteen? Valokuvaaja korkeintaan, hyvin lyhyellä valaistusajalla, voidakseen jähmettää hetken. Suvi antaa tämän hetken elää sinisenä ja hopeisena, keskustassa ja epäsäännöllis-säännöllisessä ympärysmuodossa. Vähän järjestys- ja kaaosteoriaa hienoissa raaka-aineissa. Hänellä on aina silmää aineiden muodostumiselle, kasveille ja eläimille, kaikelle maan ja taivaan välillä – kunnes seuraava pään ja sydämen innoitus (inspiraatio) varaa kädet, panee piirtämään ja sulattamaan. Vierailijat otetaan pienessä ateljeessa vastaan ystävällisesti, siellä saa katsoa ja koskea, nuuskia vähän kaikkea ja kokea pienten (mutta kuitenkin kohtuuhintaisten) kalleuksien syntyprosessin. Täällä on toki aivan eri tunnelma kuin ostettaessa valmiita esineitä suuresta liikkeestä, jossa minä en aina oikein kykene hahmottamaan koneellisesti valmistettujen ja käsintehtyjen esineiden eroa. Keskustelu on mahdollista myös englanniksi, joten yleensä ei jää yhtään kysymystä avoimeksi. |
